Tulevaisuusajattelulla kilpailuetua metsäbiotalouteen

Ennakoinnilla tarkoitetaan toimintasuuntautunutta tulevaisuuksien tarkastelua, Teppo Hujala kertoo. Hujala on metsäbiotalouden ennakoinnin professori Itä-Suomen yliopistossa. 

Ennakointi ei ole ennustamista, vaikka ennuste onkin yksi osa ennakointia. Ennuste on paras mahdollinen arvio tulevista kehityskuluista olemassa olevan tiedon perusteella.

Ennakoinnissa puolestaan tehdään arvioita useista mahdollisista ja todennäköisistä tulevaisuuksista. Tietoa sovelletaan organisaation, toimialan tai yrityksen strategiaan ja päätöksentekoon. Tavoitteena on menestyä ja säilyttää kilpailukyky muuttuvassa toimintaympäristössä. 

– Ennakoimalla voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa omaa käyttäytymistä riittävän ajoissa, Hujala sanoo. 

– Jos ei ennakoida, muutokset saattavat tulla yllätyksenä eikä niihin pystytä reagoimaan nopeasti. Tällöin jäädään jälkeen eikä pärjätä kilpailussa nopeampien kilpakumppaneiden kanssa.

Siinä missä metsäteollisuuden ja puumarkkinoiden suhdanne-ennusteet yltävät 6–12 kuukauteen, ennakoinnissa kehityskulkuja tarkastellaan tavallisesti 5–20 vuoden päähän. Ennakointianalyysejä tehdään harvoin pidemmälle ajanjaksolle – poikkeuksena tutkijat, jotka voivat tehdä skenaariotarkasteluja vaikkapa sadan vuoden päähän.

Strategisesta ajattelusta tulevaisuusajatteluun

Suomalainen metsätalous on perinteisesti kokenut tekijä suunnitelmien, strategioiden ja tiekarttojen laatimisessa. Kaikki nämä ovat periaatteessa osa ennakointia: luodaan visio ja tehdään tavoitteellinen suunnitelma vision toteuttamiseksi. 

Suunniteltu tulevaisuuden tekeminen on kuitenkin aina rajallista, sillä maailma ja talous ovat jatkuvassa muutoksessa, eikä kaikkia muutoksia voi kukaan ennustaa.

– Strategioista olisi hyvä laajentaa tulevaisuusajatteluun ja tarkastella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, Hujala sanoo. 

– On tärkeää koko ajan haistella toimintaympäristön muutoksia, lukea myös hiljaisia signaaleja ja olla aikaisempaa herkempi muutoksille. Mitä tämä tarkoittaa oman toimintamme kannalta? Miten voimme vaikuttaa siihen, että meidän kannaltamme toivottu tulevaisuus toteutuu? Miten voimme välttää mahdollisia sudenkuoppia tai miten voimme valmistautua tarttumaan sellaisiin mahdollisuuksiin, jotka ovat nurkan takana?

Kun yksittäiset henkilöt kehittävät tulevaisuusajatteluaan, tuo se koko yritykselle tai organisaatiolle ennakoivan otteen: osataan kuvitella ja rakentaa vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia ja tunnistaa niistä toivotun kaltaisia. Silloin osataan myös miettiä, millä toimilla ja päätöksillä voidaan vaikuttaa niiden toteutumiseen.

Jos yrityksessä on harjoiteltu ennakointia edes silloin tällöin, ollaan äkillisenkin muutoksen edessä ketterämpiä reagoimaan – mikä on parempi vaihtoehto kuin lamaantuminen. 

– Tulevaisuus tuo tullessaan aina myös murroksia tai epäjatkuvuuskohtia, joita emme osaa odottaa. Silloin menestyjät tunnistaa siitä, että he ovat yhteistoiminnallisesti rakentaneet kyvykkyyden, joka mahdollistaa nopean reagoinnin tilanteeseen.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on ääriesimerkki tällaisesta odottamattomasta murroksesta, jolla on ollut valtaisa vaikutus koko Suomen ja Euroopan metsäteollisuuteen.

Uudenlaista liiketoimintaa metsistä

Monelle metsäbiotalous tuo mieleen sellutehtaan, mutta on se paljon muutakin. Metsäbiotalous käsittää myös luonnontuotealan: metsästä saatavan ruuan – riistan, marjat, sienet ja villiyrtit – luontomatkailun, virkistyspalvelut sekä terveyspalvelut, joissa hyödynnetään metsäekosysteemiä (green care). 

Myös hiilensidontapalvelut ovat osa metsäbiotaloutta.

Viimeisen vuosikymmenen aikana on syntynyt hiilimarkkinoita. On opittu laskemaan hiilitaseita ja ymmärtämään, miten metsien käsittely vaikuttaa hiilitaseeseen. 

– Hiilinieluja ja hiilen varastointia pyritään kasvattamaan politiikkakeinoilla, ja hiilensidontaan on syntynyt myös uusia palveluja ja liiketoimintamalleja, Hujala sanoo. 

Hujala uskoo, että lähivuosina vastaava toimintamalli kehittyy myös luontoarvojen vahvistamisen ympärille. 

– Kun luontokatoa ymmärretään paremmin, ekosysteemien tilan parantumiselle voidaan luoda kriteereitä ja mittareita. Niiden perusteella voidaan suunnata poliittista ohjausta ja markkinakeinoja.

Ehkä markkinoilla on pian monimuotoisuuspörssi?

Julkisessa keskustelussa on jo pitkään ollut esillä vaatimus kotimaisen puun korkeammasta jalostusarvosta. Kehitys tähän suuntaan ei ole kuitenkaan edennyt niin rivakasti kuin on odotettu.

Luovat yhdistelmät syntyvät asioista, jotka ensikuulemalta kuulostavat uskomattomilta, naurettavilta tai pöyristyttäviltä.

Hujalan mielestä on viitteitä siitä, että seuraavan viiden vuoden aikana metsäteollisuudessa lyövät läpi uudet, korkeamman lisäarvon tuotteet. 

– En voi ennustaa, mikä on se tuote tai yritys, joka tämän tekee. Mahdollisesti se on jokin ligniinipohjainen tuote, Hujala arvelee.

Myös metsäteollisuuden sivuvirtojen tehokkaampi hyödyntäminen ja muut kiertotalouden innovaatiot tulevat parantamaan resurssi- ja energiatehokkuutta. Näin ihmistoiminnan aiheuttama rasitus ympäristöä kohtaan toivottavasti kevenee.

Ropsaus luovuutta tarvitaan 

Meillä on perinteisesti kerätty ja hyödynnetty paljon tilastotietoa ja mallinnusta metsistä ja metsäsektorista. Analytiikkaa ei tietenkään pidä hylätä, mutta lisäksi tarvitaan ymmärrystä laadullisista muutostekijöistä ja heikoista signaaleista. 

– Kun yhdistetään systematiikkaa ja tietynlaista luovuutta, voidaan ennakointityössä nousta korkeammalle tasolle. Luovat yhdistelmät syntyvät asioista, jotka ensikuulemalta kuulostavat uskomattomilta, naurettavilta tai pöyristyttäviltä, Hujala sanoo.

Metsäbiotaloudessa on seuraavan 5–10 vuoden aikana avautumassa uudenlaisia mahdollisuuksia, joihin tarttuvat yritykset ovat tulevaisuuden menestyjiä. 

– Suosittelisin etsimään avautuvia mahdollisuuksia yllättävistä uusista kumppanuuksista. Esimerkiksi historiallis-kulttuuristen ilmiöiden ja uusien teknologioiden rajapinta on kiehtova: futuristisen tulevaisuuden ja perinteisen historian kohtaaminen voi olla eräänlainen uusi kumppanuus.

Luovuutta mahdollistava kumppanuus voi olla myös paikallisen ja globaalin yhdistelmä, jossa teknologia toimii välittäjänä ja yhdistäjänä.

Puun uusi aikakausi

Suomen metsäteollisuuden kokonaiskulutus on kohta 10 vuotta ollut 65–70 miljoonaa puukuutiota vuodessa. Venäjältä tuotiin puutavaraa vuoteen 2022 asti 10 miljoonaa kuutiota vuosittain, ja kun tuonti loppui Ukrainan sodan sytyttyä, on raaka-aineesta pulaa ja sen hinnassa on nousupainetta. 

Suomen omat metsävarannot ovat viime vuoteen asti olleet ylikäytössä useissa maakunnissa. Metsät eivät kasva niin hyvin kuin on oletettu, eikä hakkuita voi kestävästi lisätä. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa hakkuumäärät ovat jo useita vuosia ylittäneet suurimman kestävän hakkuun määrän.

– Tästä varannosta pitäisi saada irti ainakin saman verran liikevaihtoa kuin aiemmin, ja se tarkoittaa enemmän arvoa per puukuutio. Jalostusarvon nosto on ainoa vaihtoehto, vanhalla mallilla ei voida enää jatkaa. Puuta ei riitä, ja sen hinta kohoaa liikaa teollisuuden maksukykyyn nähden, sanoo projektitutkija Jakob Donner-­Amnell Itä-Suomen yliopistosta. Donner-Amnell on tutkinut ja ennakoinut metsäalaa jo useilla vuosikymmenillä.

Metsäteollisuus kävi viitisentoista vuotta sitten läpi kriisin, kun painopaperin kulutus laski jyrkästi, eikä sitä ennakoitu ajoissa. Uudet tuotteet, esimerkiksi biopolttonesteet, eivät kasvaneet lainkaan sellaisiin mittoihin kuin odotettiin, mutta vanhat tuotteet, kuten sellu ja kartonki, pärjäsivät markkinoilla ja niiden tuotanto on kasvanut. 

– Viimeisen 10 vuoden aikana on menty vanhalla mallilla, ja tämä on pitkälti perustunut Kiina-vetoiseen maailmantalouteen. Nyt Kiinan talouskasvu on selkeästi hidastunut, ja uudistumista tarvitaan.

VTT, Suomen metsäfirmat ja Ruotsin RISE (Research Institutes of Sweden) ovat käynnistäneet uuden tutkimusohjelman, jossa innovoidaan keinoja saada puusta enemmän arvoa irti. Puusta ja puukuiduista voidaan tuottaa raaka-aineita esimerkiksi kankaiden, kosmetiikan, lääkkeiden, älypakkausten, komposiittien, eläinrehujen ja funktionaalisten elintarvikkeiden tuottamiseen. 

Tuotemarkkinoiden ennakointi uusien tuotteiden on osalta vaikeaa, sillä niitä koskeva julkisrahoitteinen tutkimus on liian vähäistä ja yritykset suojelevat yrityssalaisuuksiaan tiukasti, Donner-Amnell sanoo.

UPM on rakentamassa Saksaan uutta tehdasta, jossa pyökistä tehdään muun muassa glykolia ja ligniinipohjaisia täyteaineita. Glykolista voidaan tehdä vaikka muovipulloja tai fleecekangasta, täyteaineet korvaavat esimerkiksi autonrenkaiden öljypohjaisen hiilimustan.

Myös puurakentaminen tuo lisäarvoa puulle, ja lisäksi se sitoo hiiltä vuosikymmeniksi. Puurakentaminen on kasvanut hitaasti, mutta EU:n ohjaus vähähiiliseen tuotantoon päästökaupan kiristyksillä voi lisätä puun kilpailuetua tulevaisuudessa.