Tutkijoiden rekrytointi on taitolaji
Maailmassa on noin 22 000 yliopistoa, joiden laatutaso on väistämättä vaihteleva. Tutkijoiden rekrytoinneissa saatetaankin törmätä hyvin kirjavaan hakijajoukkoon.
Tutkijoita rekrytoidaan töihin yrityksiin, yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin sekä julkishallintoon.
Hakijajoukko voi kuitenkin olla sangen vaihteleva. Tutkinnot voivat olla peräisin heikosti tunnetuista opinahjoista, eikä ansioluetteloiden rehellisyys ole itsestään selvää. Fiktion puolelle lipsahtamiseen voi viitata esimerkiksi dokumenttien ulkomuodon ja kieliasun kotikutoinen ilme, tutkinnon myöntäneen yliopiston väärin kirjoitettu nimi tai nuoren hakijan julkaisuluettelo, jonka laajuus viittaa tieteellisten artikkelien runsaaseen tuotantoon jo varhaisesta lapsuudesta lähtien.
CV ei siis aina anna rehellistä kuvaa ansioista. Varsinaisen huijaamisen mahdollisuuksia rajoittaa haastattelukeskustelu, jonka pitäisi paljastaa ainakin räikeät aukot alan sisältöosaamisessa.
Yliopistojen laadunvalvontaan satsataan
Oppilaitosten ja tutkijoiden laatua joudutaan arvioimaan myös yliopistoissa. Yliopistoja ja niiden sisällä toimivia laitoksia ja tiedekuntia kuitenkin seurataan ja arvioidaan pisteytys– ja luokitusjärjestelmillä monista eri näkökulmista. Kristiina Mäkelä kohtaa vaatimuksen Aalto-yliopiston provostin paikalta.
– Käytössä olevat mittarit, luokitukset ja keskustelut tarjoavat hyvän perustan laitoksen laadun arviointiin, Mäkelä toteaa.
Varsinaisten yliopistojen laatua tukee Mäkelän mielestä kaikkialla maailmassa se, että niiden perustaminen on lähtökohtaisesti iso satsaus. Kun laitos on saatu jaloilleen, sen keskeisintä pääomaa on maine. Ponnistukseen ei kannata ryhtyä, ellei taustalla ole samalla motivaatiota ja resursseja maineen vaalimiseen.
– Yliopistojen laadunvalvontaan satsataankin varsin paljon sekä Suomessa että muualla maailmassa.
Pseudotiede on salaliittoteorioiden tavoin osa tiedonvälityksen yleistä disinformaatiohaastetta tällä hetkellä.
Yliopistojen ohella tutkijat voivat kerätä meriittejä erilaisissa instituuteissa ja tutkimuslaitoksissa. Niiden laatutaso ja toiminnan motivaatiot voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Asteikko yltää laadukkaasta tutkimuksesta niin sanottuihin samean veden kaloihin, jotka yksinkertaisesti hyödyntävät tieteen auraa kaupallisten tai poliittisten motiivien ajamana.
Toiminnan brändääminen tieteeksi voi olla tekijöiden näkökulmasta kannattavaa. Vaikka bluffi olisi täysin läpinäkyvä, näkösuoja voi silti olla kohdeyleisölle riittävä. Mäkelä näkee tämäntapaisen tieteen ryöstöviljelyn haitallisena ilmiönä, mutta ei usko ylipistojen löytävän isoa roolia pseudotieteen torjunnassa.
– Näkisin tämäntapaisen toiminnan osana paljon laajempaa ”fake news” -ongelmaa, joka ei ole yliopistojen ratkaistavissa. Pseudotiede on salaliittoteorioiden tavoin osa tiedonvälityksen yleistä disinformaatiohaastetta tällä hetkellä.
Spesifi osaaminen helpompi todentaa
Tutkijoiden rekrytointiin on saatu viime aikoina runsaasti tuntumaa myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa, johon on palkattu koronaepidemian takia paljon uutta työvoimaa.
THL:n johtava asiantuntija Hanna Soini kertoo paikkoja täytettävän mieluiten talon omalla väellä, jos tekijöitä on tarjolla. Jos näin ei ole, käynnistetään avoin rekrytointiprosessi.
Hakemusten määrä vaihtelee varsin paljon. Epidemiologiaan liittyviin spesifeihin tehtäviin tulee Soinin mukaan tyypillisesti kymmenisen hakemusta, yleisluontoisempiin laboratoriotehtäviin niitä voi kertyä sata. Molemmissa tapauksissa haastatteluun kutsutaan 3–10 henkilöä.
Soini rekrytoi väkeä viranomaisluontoisiin tehtäviin, joissa tieteelliset meriitit, kuten julkaisuluettelot, ovat sivuosassa. Tilanne on kuitenkin toinen, kun tekijää haetaan esimerkiksi epidemiologian asiantuntijatehtäviin.
– Tehtävät edellyttävät pääsääntöisesti hyvää suomen kielen osaamista, minkä takia tutkinnot on suurelta osin suoritettu täkäläisissä, hyvin tunnetuissa yliopistoista.
Lähtökohtana on koulutuksen ja tehtävän vastaavuus, minkä todentamista voi helpottaa tehtävän spesifisyys. Paljon painoa pannaan myös sille, että työhistoria on suhteessa tehtävään. Siitä huolimatta valituksi voi Soinin mukaan tulla myös sellaisia ”paperisopivia” ehdokkaita, joilta kuitenkin puuttuu tärkeitä työssä tarvittavia taitoja.
Keskustelua ja soitto suosittelijalle
Rekrytointikeskusteluun osallistuu THL:n puolelta tyypillisesti 2–3 haastattelijaa. Yksi heistä on kyseisen alan asiantuntija, joka varmistaa haastattelussa hakijan ammatillisen pätevyyden. Ryhmän muut jäsenet ottavat haastateltavaan tuntumaa yleisemmällä tasolla.
Useammalla mielipiteellä vältetään yksi rekrytoinnin tunnettu sudenkuoppa.
– Yksittäinen rekrytoija valitsee helposti itseään muistuttavan ihmisen, vaikkei tämä olisi paras valinta tehtävään. Laajemmassa ryhmässä yksittäisten henkilöiden huono kemia ei samalla pääse vaikuttamaan liikaa valintaan.
Jos hakijaa palkataan pitempiaikaiseen työsuhteeseen, Soini soittaa myös hakijan suosittelijalle.
Tähän tulee nosto. Tähän tulee nosto.Tähän tulee nosto.Tähän tulee nosto.Tähän tulee nosto.
– Vaikka suosittelija pyrkii lähtökohtaisesti antamaan hakijasta hyvän kuvan, keskustelussa kuultaa yleensä läpi todellinen käsitys asiasta.
Soini kertoo, että THL:n rekrytoinneissa on tässä suhteessa päästy helpolla.
Huijaamista ehkäisee myös se, että verkottuminen on alalla kattavaa.
– Monissa tapauksessa tunnemme jo entuudestaan hakijoiden työhistoriaa ja yhteistyökumppaneita.
Suomalaisten ja ulkomaisten tutkintojen rinnastaminen
Opetushallituksen tehtävänä on antaa päätös ulkomailla suoritetun tutkinnon tuottamasta virkakelpoisuudesta Suomessa. Tutkintojen rinnastamisen perusteina ovat sen laajuus ja vaativuus.
Laajuudella tarkoitetaan tutkinnon suorittamisen edellyttämää työmäärää ja aikaa. Vaativuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, kuinka monipuolinen ja syvällinen tutkintoon johtava koulutus on ja millaiset teoreettiset ja menetelmälliset valmiudet se antaa.
Opetusneuvos Carita Blomqvistin mukaan virkakelpoisuuden perustava edellytys on, että tutkinnon myöntänyt yliopisto ja suoritettu tutkinto ovat osa kyseisen valtion virallista koulutusjärjestelmää. Tutkinnon laajuuden ja vaativuuden on samalla oltava maan virallisen tutkintojärjestyksen mukainen.
Opetushallitus kuitenkin määrittelee vain itse tutkinnon statusta arvioimatta oppilaitoksen tai tutkijan laatua. Määrittely ei välttämättä tarjoa paljoakaan apua esimerkiksi yliopiston tai yrityksen rekrytointiprosesseihin.
Vaikka henkilöllä olisi Opetushallituksen kriteerien mukaan kelpoisuus ylempää korkeakoulututkintoa edellyttävään virkaan, hänellä ei välttämättä ole edellytyksiä esimerkiksi jatko-opintoihin suomalaisessa yliopistossa.