Tutkimustietoa käytäntöön
Suvi Savola on asunut Amsterdamissa 15 vuotta. Hollantilaiset työnantajat arvostavat paitsi työntekijöidensä osaamista, myös heidän jaksamistaan. Savola tekee kuitenkin suomalaistyyliin pitkää työviikkoa.
Suvi Savola (45) kulkee ympäri vuoden töihin polkupyörällä. Hän asuu Amsterdamissa kymmenen minuutin pyöräilymatkan päässä työpaikastaan yhdessä suomalaisen puolisonsa ja yhdeksänvuotiaan poikansa kanssa. Savola työskentelee syöpägenetiikan osaston johtajana MRC Hollannissa.
Yritys valmistaa dna-testejä ja myy niitä maailmanlaajuisesti tutkimuslaitoksille ja sairaaloihin. Savola työskentelee tuotekehityksen ja tutkimuksen rajapinnalla.
Savola opiskeli Helsingin yliopistossa genetiikkaa ja biokemiaa. Hän teki väitöstutkimuksensa Haartman-instituutissa kansainvälisessä luusyöpätutkimusprojektissa ja perehtyi molekyylisyöpägenetiikkaan. Väitöskirjaa tehdessään hänelle avautui mahdollisuus tutkijavaihtoon Leidenin yliopistossa Hollannissa.
– Pääsin maistamaan töiden tekemistä ja asumista Hollannissa. Minulle tuli nopeasti tunne, että voisin tehdä tässä ympäristössä töitä myöhemminkin.
Hollannin työelämä muistuttaa osin suomalaista. Hierarkian tasoja ei ole liikaa ja kommunikaatio on mutkatonta. Ikkunat ovat auki maailmalle. Hollantilaiset tekevät paljon kansainvälistä yhteistyötä ja rekrytoivat mielellään lahjakkaita työntekijöitä muista maista. Ihmiset ovat mutkattomia, avoimia ja rentoja.
Joskin hollantilainen tapa kuunnella kaikkien mielipiteitä ja etsiä yhdessä konsensusta hieman hidastaa johtavassa asemassa olevan Savolan mielestä työntekoa. Asioista voisi päättää ehkä nopeamminkin. Hollannissa ajatellaan, että kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, ja se myös kerrotaan suoraan – sekä hyvässä että pahassa.
– Toisaalta, kun päätös tehdään yhdessä, siihen myös sitoudutaan. Eikä tarvitse arvailla, mitä joku ajattelee, kun hän sanoo sen suoraan.
Kiinnostus perimään
Savola väitteli vuonna 2009. Väitöstutkimuksen loppusuoralla hän alkoi etsiä töitä ja ilmoittautui mukaan hollantilaiseen rekrytointitapahtumaan. Tämän Talent-ohjelman aikana työnhakijoita kierrätettiin viikon ajan yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja bioalan yrityksissä ympäri maata. Työnantajat rekrytoivat kiinnostavia henkilöitä, joilla oli toki itselläänkin mahdollisuus kertoa, mikä heistä kiinnosti.
Näin Suvi Savola päätyi nykyiseen työpaikkaansa, jossa hänelle tarjoutui mahdollisuus perustaa uusi osasto syöpägenetiikan saralle.
Savolan opiskeluaikana 2000-luvun alussa koettiin genetiikan alalla merkittävä läpimurto, joka vaikutti syvästi myös syöpätutkimukseen. Syövän tutkimus oli aiemmin edennyt varsin hitaasti, mutta vauhti kiihtyi, kun ihmisen perimä onnistuttiin kartoittamaan. Syövät syntyvät perimässä, kun geeneissä tai niiden toiminnassa tapahtuu muutos. Kun genomi saatiin kartoitettua, syöpäpotilaiden muuttunutta genomia pystyttiin vertaamaan terveisiin.
– Tämä oli iso harppaus. Syöpäsoluissa on meidän oma genomimme, mutta se on muuttunut ja valtavan kompleksinen, ja se antaa syöpäsoluille mahdollisuuden jakaantua loputtomiin. Tässä on valtavasti tutkittavaa, joka ei lopu koskaan.
Vapaa-ajasta pidetään kiinni
Hollannissa tehdään paljon osa-aikatyötä, jotta vapaa-ajan ja työn yhdistäminen onnistuu. Naisten osa-aikatyö on miehiä yleisempää. Etenkin nelipäiväinen työviikko on suosittu. Työnantajat suhtautuvat tähän myönteisesti.
Savola tekee kuitenkin vähintään 40 tuntista viikkoa, eikä oikein pysy siinäkään. Lomiakin hänellä on pitämättä, mistä työnantaja muistuttaa säännöllisesti. Vaikka Hollannissa työn ja perheen yhdistäminen on tehty tietyllä tavalla helpoksi, se on kuitenkin sitä vaikeampaa, mitä korkeammassa asemassa työskentelee. Esimerkiksi äitiyslomat ovat lyhyitä.
Hollantilaiset ovat tarkkoja työn ja vapaa-ajan välisestä rajasta. Suomessa Savola on työskennellyt Helsingin yliopistossa ja Sitrassa.
– Koin, että molemmissa joustettiin puolin ja toisin. Välillä tehtiin ylitöitä, välillä niitä otettiin takaisin. Täällä ihmiset ovat suomalaisia tarkempia siitä, milloin heidän työaikansa loppuu, eikä siitä jousteta kovin helposti.
Hollannissa on 20 lakisääteistä lomapäivää vuodessa. Moni työnantaja tarjoaa lisäksi ylimääräisiä vapaapäiviä. Savolalle kuuluu 28 lomapäivää, eli 5,6 viikkoa lomaa vuodessa.
Helppo integroitua
Suvi Savolalla on kaksitoista alaista, joista puolet on tohtoritason tutkijoita. Työkieli on englanti. Organisaatiossa on työntekijöitä noin kolmestakymmenestä maasta. Savolan mukaan monikulttuuriseen Hollantiin on helppo integroitua.
– Hollantilaiset hyväksyvät pääsääntöisesti muista kulttuureista tulevat ihmiset sellaisina kuin he ovat, kunhan he hoitavat työnsä.
Toisin kuin Suomessa, Hollannissa läheskään kaikki eivät kuulu ammattiliittoihin. Suvi Savola arvelee, että hänen alallaan liittoon kuuluu alle kymmenen prosenttia työntekijöistä.
– Maahan muuttaessani kyselin työkavereiltani, mihin ammattiliittoon minun kannattaisi rekisteröityä. He nostelivat hartioitaan, eikä kukaan tuntunut olevan kiinnostunut asiasta, mitä kummastelin.
Savolalle selvisi, että Hollanissa ei ole työttömyyskassoja, vaan ansiosidonnainen työttömyysturva hoidetaan keskitetysti työvoimaviranomaisen (UWVn) kautta. Hän arvelee, että ammattiliittoihin kuulumisen tärkein etu on se, että jäsenet saavat oikeudellista apua ja neuvontaa riitatapauksissa.
Yliopistotutkimus on kapeaa
Hollantilaislapset ovat Unicefin raportin mukaan maailman onnellisimpia. Suvi Savolan mukaan Hollannissa on mukavaa olla lapsi. He saavat paljon itsenäisyyttä ja tilaa tehdä asioita. Heistä kasvaa itsevarmoja aikuisia.
– Ujoudella ei täällä voita mitään. Työelämässä on oltava oma-aloitteinen ja otettava oma työ ja tila haltuun.
Suvi Savolalla oli jo varhain tarve päästä kokeilemaan siipiään Suomen ulkopuolella. Hänen isänsä työskenteli ajoittain eri maissa ja perhekin oli toisinaan mukana.
Hollantilaiset ovat tarkkoja työn ja vapaa-ajan välisestä rajasta.
– Minua ei pelottanut lähteä Suomesta. Olen aina ollut utelias kuulemaan uusista asioista tieteen saralla. Ennen koronaa matkustin paljon ulkomailla kansainvälissä konferensseissa ja kokouksissa. Matkustaminen on vähentynyt, mutta minusta on yhä antoisaa vaihtaa ajatuksia ja tietoa muiden asiantuntijoiden kanssa.
Väitöskirjaa tehdessään Savola koki, että yliopistomaailma ohjaa tutkijoita erikoistumaan hyvin kapealle sektorille, jonka he oppivat tuntemaan syvältä. Käytännön sovellukset eivät kuitenkaan aina ole lähellä tutkimustyötä.
– Omat kiinnostuksen kohteeni ovat niin laajoja, ettei tutkijan ura yliopistossa ollut minulle vaihtoehto. Viihdyn nykyisessä työssäni, koska se antaa minulle mahdollisuuden viedä tutkimustietoa ja innovaatioita käytäntöön.
Suomesta Suvi Savola kaipaa luontoa. Hän nauttii Amsterdamin vilinästä ja käytännön arjesta, mutta on kiinnostuneempi Suomen kuin Hollannin politiikasta. Monen maasta muuttaneen tavoin Savola kokee olevansa ulkomailla asuessaan suomalaisempi kuin Suomessa.
Suvi Savola, 45
- Ylioppilaaksi 1998, Helsingin Ressun lukiosta
- Filosofian maisteriksi 2005 Helsingin yliopiston Biotieteellisestä tiedekunnasta, pääaineena perinnöllisyystiede
- Filosofian tohtoriksi 2009 Helsingin yliopiston Lääketieteellisestä tiedekunnasta. Väitöskirja: Mikrosirut Ewingin sarkoomaperheen kasvainten ja CDKN2A-geenin poikkeamien molekyyliprofiloinnissa.
- Johtajakoulutukseen liittyviä kursseja ja valmennusjaksoja mm. Rotterdam School of Management, Erasmus-yliopistossa Alankomaissa.
- Työpaikat: Suomen itsenäisyyden juhlarahastossa (SITRA), Lääketieteellinen Tutkimuslaitos Minerva, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopisto & Helsingin Yliopistollinen Keskussairaala, nykyisin MRC Holland.