Uran alussa unelmat kohtaavat todellisuuden

Opintojen aikana moni odottaa innokkaasti työelämään pääsyä, vakaata arkea, tasaisia tuloja ja jopa unelmien toteutumista. On kuitenkin täysin normaalia, ettei koulutusta vastaavaa työtä ole heti tarjolla. Yhtä tavallista on, että töitä tehdään pätkissä ja tulot vaihtelevat. Pienetkin pätkät kasvattavat joka tapauksessa osaamista, ja matkan varrella hankittu tietämys tai osaaminen voi olla ratkaiseva tekijä siinä, minkälaisiin tehtäviin haluaa lopulta asettua.

Työelämän voi nähdä tuulessa liehuvana nauhana, johon tarttuu sattumia ja yllätyksiä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Käänteisiin kannattaa suhtautua rauhallisesti. Ne ovat osa elämää ja todennäköisesti rikastuttavat sitä. 

Kitkaa curling-radalla

Ympäristösuunnittelijaksi valmistunut, sosiaalisen median suunnittelijana nykyisin toimiva helsinkiläinen Katri Ylinen toteaa, ettei kaikki aina luista sujuvasti, vaikka elämän curling-rataa kuinka hioisi. Hän ei ole tehnyt puhtaasti ympäristösuunnittelutöitä vielä missään tehtävissä ja tähänastinen työelämä on koostunut pätkistä. 

– Tulen duunari- ja yrittäjäperheestä eikä lähisuvussa ole menty yliopistoon. Hankin aluksi matkailun perustutkinnon. Toimin kolme vuotta oppaana ulkomailla, kunnes minuun iski ympäristökriisi. Matkailun ympäristövaikutukset alkoivat painaa sydäntä. Hain Forssaan ammattikorkeakouluun lukemaan ympäristöalaa. 

Haluan keskittyä ennemmin tekemään asioita, jotka tuntuvat hauskalta kuin kuulostavat hienoilta.

Opinnot sujuivat hyvin ja Ylinen kiinnostui myös puoluepolitiikasta. Kolmantena opiskeluvuotena hänen unelmansa toteutui: hän aloitti eduskunta-avustajana. Työsuhde ei ollut onnistunut. Ylinen koki olevansa väärässä paikassa ja lääkitsi stressiä viinillä. 

– Eduskuntatalosta vuoden kuluttua ulos astuessani minulla oli masennuslääkitys ja burnout. Lisäksi stressiin juomani alkoholimäärät olivat muuttuneet ongelmaksi. Tuntui kuin minua olisi vedetty vuosi turpaan. Silloin lopetin uskomasta ura-ajatteluun ja hienoihin titteleihin. Haluan keskittyä ennemmin tekemään asioita, jotka tuntuvat hauskalta kuin kuulostavat hienoilta.

Nykyisin Ylinen tuntee sanojensa mukaan syvää inhoa ura-ajattelua kohtaan eikä halua käyttää edes ura-sanaa. Se pitää hänestä sisällään ajatuksen siitä, että työ menisi kaiken hyvinvoinnin edelle. Hän pyrkii valikoimaan työtehtävänsä niin, että ne jättävät tilaa spontaanille toiminnalle ja luoville ideoille.

Muutto voi avata ovia

Laboratoriokemistinä Kotkassa työskentelevä Teemu Mäkelä kiinnostui koulussa luonnontieteistä, ja sysäyksen alalle antoi lukion kemianopettaja. Vaikka alan valinta oli selvä, työelämän alkua Mäkelä kuvaa kivikkoiseksi. Mäkelä ei ollut päästä alansa töihin, joten hän kouluttautui epävarmana ajanjaksona bitumikattoasentajaksi. 

Käänteen työnhakuun toi valmius muuttaa synnyinseudultani Hollolasta Kotkaan.

– Kattohommia olisi kyllä ollut tarjolla heti, mutta sekä työolot että palkat olivat surkeat. Opiskelukaveri antoi vihjeen Kotkassa toimivasta kemian alan yrityksestä, ja käänteen työnhakuun toi valmiuteni muuttaa synnyinseudultani Hollolasta Kotkaan. Olen ihan tyytyväinen, mutten koe olevani unelmatyössä. 

– Teen vesianalyysejä eli etsin näytteistä ravinteita ja raportoin. Olen  koulutustani vastaavassa työssä, mutta tehtävät ovat liukuhihnamaisia. Analyysilaboratoriossa vietetty vuosi on kirkastanut, etten halua olla tässä hommassa lopunikääni. 

Helpotusta tilanteeseen tuo uusi muutto. Mäkelä on siirtymässä asumaan Hyvinkäälle ja aloittamassa työt Karkkilassa. Hän vaihtaa saman firman sisällä toisiin tehtäviin. 

Hakeuduin välivuodeksi lukemaan fysiikkaa ja tykästyinkin
siihen.

Jopa ala voi olla sattuma

Jos työpaikan löytyminen voi olla sattumankauppaa, niin voi olla myös opiskeluala. Vantaalla työskentelevä Jonna Falk olisi halunnut aloittaa opinnot eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa, sillä kotitilalla oli hevosia ja äiti rohkaisi eläinlääkäriksi.

– En päässyt ensimmäisellä yrittämällä sisään, joten hakeuduin välivuodeksi lukemaan fysiikkaa. Tykästyinkin siihen. Sitten kuulin lääketieteellisestä fysiikasta. Se vastasi molempiin kiinnostukseni kohteisiin. Päädyin alalle puolivahingossa, samoin työpaikkaani. Aloitin Philipsillä harjoittelijana, kesätyöntekijänä ja osa-aikaisena. Sain jo harjoittelijana oikeita töitä ja monipuolisia tehtäviä. Nykyisin olen R&D-fyysikko tuotekehityksessä. Kehitän magneettikuvantamislaitteita sädehoidon käyttöön. 

Toisessa ääripäässä opin, ettei kalastajia kannata tavata puvussa.

Hiertävä kivi kengässä Falkilla on magneettikuvantamiseen liittyvä väitöskirja, joka jäi kesken. Hänen valitsemallaan alalla lääketieteellisessä fysiikassa pääetappi olisi valmistua sairaalafyysikoksi, missä tehtävässä hän vastaisi hoitolaitteiden kalibroinnista ja laadunvarmistuksesta. Tavoite vaatisi neljä vuotta harjoittelua sairaalassa ja tohtorin tutkinnon.

– Valinta edellyttäisi nykyisen työn jättämistä. Se ei tällä hetkellä houkuttele. Jään mieluummin Philipsille, sillä pidän tehtävistäni. Vaikka oma tietotaito ei aina riitä ja tunnen välillä epävarmuutta, opin jatkuvasti kollegoilta. 

Hätä lukee sittenkin lakia

Ruotsissa tällä hetkellä työskentelevä Stefan Husa saa kiittää paljosta vanhempiaan, joiden mukana hän pääsi jo lapsena ulkomaille, oppi monipuolisen kielitaidon ja teki tuttavuutta sukeltamisen kanssa. Singaporet ja taiwanit tulivat tutuiksi jo nuorena. Husa puhui isänsä kanssa suomea, äitinsä kanssa ruotsia ja oppi kansainvälisen taustan ansiosta vahvan englannin. Kun Helsingin yliopiston ovet eivät auenneet, ympäristö- ja meribiologian opinnot oli luonteva suorittaa ruotsiksi Åbo Akademissa. Yhtä luontevaa oli lähteä maisteriopintojen aikana Hongkongiin.

– Pääsin tutkimusasemalle tekemään maisterityön projektitehtävää, johon kuului sukeltelu Hongkongin edustalla. Noukin pohjanäytteitä ja keräsin dataa koralleista. Epävarmuutta toi se, että jouduin opettelemaan karttojen tekemistä, mikä ei ollut tuttua. Valmistuttuani olin neljä kuukautta työtön kunnes opiskelukaveri vinkkasi Ahvenanmaan mahdollisuuksista. Sain paikan Ahvenanmaan maakuntahallituksen EU-hankkeesta, joka koski Itämeren maiden merialuesuunnittelua. 

Eteenpäin pääsee, kun on valmis heittäytymään ja tarvittaessa kehittämään unelmiaan.

Husa sai huomata, ettei tutkimuspainotteinen koulutus riittänyt tehtävien tarpeisiin. Opinnot eivät olleet tuoneet EU-direktiivien ja juridiikan tuntemusta, joita EU-hankkeessa tarvittiin.

– Ensimmäinen hommani oli ymmärtää lakitekstiä. En ole juristi, mutta pykälistä piti vain alkaa ottaa selvää. En myöskään tiennyt, miten yhteistyötä tehdään virallisella tasolla eri maiden kesken, mikä stressasi aluksi. Toisessa ääripäässä opin, ettei kalastajia kannata tavata puvussa.

Husan piti tehtävissään tutustua myös merituulivoimaloihin ja piirtää niitä merialuesuunnitelmaan. Hänellä vain ei ollut voimaloista mitään käsitystä, sillä hän ei ollut työskennellyt energia-alalla. Sen verran Husa ymmärsi, että laivaväylille ja kalastusalueille niitä ei ollut hyvä sijoittaa. Osumatarkkuus oli kuitenkin niin hyvä, että nykyinen työnantaja Svea Vind Offshore kiinnitti kaveriin huomiota. Nykyisin Husa kerää Ruotsissa alaan liittyvää dataa ja etsii ratkaisuja, joilla voimaloiden sijoittamiseen liittyviä konflikteja vältetään.  

Epäonnesta pääomaksi

Katri Ylisen epäonninen vuosi eduskunta-avustajana ja sen jälkeinen alho johtivat lopulta kustannussopimukseen tietokirjasta. Hän aikoo kertoa taipaleestaan, alkoholiongelmastaan ja juomisen lopettamisesta. Hän on myös perustanut ystävänsä kanssa yrityksen, osakeyhtiö Darravapaan, jonka tavoitteena on auttaa alkoholisuhteidensa kanssa painivia nuoria aikuisia. Epäonnisista kokemuksista tuli pääomaa.

Teemu Mäkelä haaveilee työstä Suomen ympäristökeskuksessa. Hän toteaa, että kesäharjoitteluun olisi pitänyt aikoinaan hakea rohkeammin eri kaupunkeihin. Jonna Falk puolestaan katsoo, että saattaa tarttua väitöskirjaan vielä uudelleen, mutta pärjää hyvin sitä ilmankin. Stefan Husa on oppinut, että eteenpäin pääsee kun on valmis heittäytymään ja tarvittaessa kehittämään unelmia. Hän pääsi kiinni meriaiheisiin, vaikkei hänestä tullutkaan delfiinien kouluttaja.