Uusia vaihtoehtoja elinkaaren päähän

Pasi Typpö on Euroopan sellu­villayhdistyksen eli ECIA:n puheenjohtaja ja selluvillavalmistaja Termex-Eriste Oy:n kehitysjohtaja. Yhdistykseen kuuluu 11 suurinta eurooppalaista selluvillan valmistajaa, joiden 20 tehdasta tuottavat arviolta 80 prosenttia 250 000 Euroopassa vuosittain valmistettavasta selluvillatonnista. 

Typpö kertoo, että yhdistys lähti selvittämään mahdollisuuksia hyödyntää purettavista rakenteista poistettavaa selluvillaeristettä muuhunkin kuin lämpö­kattiloissa käytettävänä polttoaineena. Tätä varten se teetti Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkilla alustavissa pyrolyysikokeissa selluvillasta biohiiltä. Kokeet toteutti Xamkin Bio- ja kiertotalouden tutkimuskeskus BioSampo ja sen laboratoriot.

Tulosten perusteella päätettiin panostuksesta yhteiseen kolmivuotiseen tutkimushankkeeseen.

– Näemme, että saamme tällä oikeaa elinkaarihyötyä tuotteellemme. Idea ja tuote on meiltä ja Xamk on vastannut kokonaisuudessaan tutkimuksesta. Heidän kanssaan työskentely on ollut pragmaattista ja käytännönläheistä, asiantuntevaa mutta ilman turhia teoretisointeja.

Superekologinen selluvilla

Pientaloissa lämmöneristeenä käytettävä kierrätyspaperista valmistettu selluvilla on jo itsessään ekologinen tuote, sillä sen raaka-aineena on uusiutuva ja kierrätetty puukuitu, joka sitoo elinkaarensa aikana hiiltä. 

– Koska selluvilla on hengittävä materiaali, sillä eristetyt rakennukset kestävät hyvin, eikä niitä tarvitse purkaa home- ja lahovaurioiden takia. Jos me nyt saamme eristeen elinkaaren loppuun tällaisen järkevän kierrätysratkaisun, vihreä paketti on täydellinen.

Orgaanista jätettä ei saa viedä metaanipäästöjen vuoksi kaatopaikalle. Sen vuoksi eriste on käytettävä uudelleen lämmöneristeenä tai jonkin muun tuotteen raaka-aineena – tai se on poltettava.

– Lämpökattilan kuumuudessa sellu­villa palaa valtaosin lämpöenergiaksi ja sen sisältämä hiili häviää taivaan tuuliin. Hapettomassa tai vähähappisessa pyrolyysiprosessissa noin 40 prosenttia selluvillan massasta muuttuu biohiileksi, jota voidaan hyödyntää kasvien ravinteena. Lannoituskäyttöä tukee myös se, että yhtä selluvillan palonestoaineista, booria, käytetään muutenkin kasvuravinteeksi esimerkiksi metsän lannoitteena, Typpö kertoo.

– Haluamme selvittää, mihin kaikkeen biohiili soveltuu ja mikä on pyrolyysissä syntyvän lämpöenergian tuoma arvo. Emmekä katso pelkästään selluvillan kierrätystä vaan myös prosessissa syntyvän nollakuidun briketointia ja muuttamista biohiileksi.

Tuotteistaminen tavoitteena

Pyrolyysilaitteistot tarvitsevat Typön mielestä vielä teknologialoikan, ennen kuin niitä päästään hyödyntämään teollisessa mittakaavassa. Selluvillan hyödyntämisen suurin haaste on kuitenkin se, että siitä halutaan kaupallinen tuote, joka tuottaa kaupallista lisäarvoa. 

– Tuotteen hintataso lannoitteena voi tietyissä tapauksissa olla jopa korkeampi kuin lämmöneristeenä ja sillä on selvä kaupallinen potentiaali. Kaupallistamisessa on kuitenkin iso haaste hallita markkinointi ja jakelukanavat täysin toisenlaisella toimialalla kuin mitä rakennustuoteteollisuus on. Tuotesektorien perinteisten raja-aitojen ylittäminen ei ole helppoa.