Valo, melu ja ekosysteemit
Valo- ja melusaaste ovat hyvin samankaltaisia ihmisen tuottamia häiriötekijöitä luonnolle. Vaikka melun vaikutukset tunnetaan paremmin, kummankin vaikutuksissa ihmisen ja meitä ympäröivän luonnon hyvinvointiin on vielä paljon tutkittavaa.
Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija, dosentti Jari Lyytimäki on ollut lanseeraamassa Suomeen valosaaste-tematiikkaa, joka vielä vuosituhannen alussa oli useimmille tuntematon.
– Tähtitieteen puolella valosaasteeseen on toki kiinnitetty huomiota jo kauan, mutta luontopuheeseen se on siirtynyt vasta 2000-luvulla. Toden teolla sen vaikutuksia on tutkittu vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana sekä Suomessa että maailmalla.
Valosaaste on verrattavissa meluun, sillä molemmilla on hyvin samankaltaisia ympäristövaikutuksia, jotka yleensä saadaan päättymään katkaisijaa kääntämällä. Melun hallinnassa ollaan kuitenkin paljon pitemmällä.
– Melulle on lainsäädäntöä EU-direktiivejä myöten, ja aika selkeät määritelmät siitä, mitä pidetään ihmiselle haitallisena melualtistuksena. Melun myös ymmärretään aiheuttavan häiriötä. Valon kohdalla sen sijaan juuri kukaan ei edes ajattele, että heidän valoistaan olisi mitään haittaa kenellekään, Lyytimäki pohtii.
– Kun olemme tottuneet jatkuvaan meluun ja valoisuuteen, alamme pitää niitä normaalina ja luonnollista pimeyttä tai hiljaisuutta epänormaalina. Mutta aivan samalla tavalla kuin muidenkin päiväaktiivisten nisäkkäiden, myös ihmisen elimistö tarvitsisi tietyn lepojakson rauhallisessa ja pimeässä ympäristössä.
Epämääräinen valosaasteen käsite
Valosaasteen ongelma on, että sen määrän mittaaminen ei ole yksiselitteistä, eikä sen aiheuttamalle haitalle ole selkeitä kriteerejä.
– Yleensä valosta puhuttaessa näkökulma on, miten sitä tuotetaan riittävä määrä. Siihen on normi, montako luksia valoa rakennustyömaalla tarvitaan pimeän aikaan. Vaikeampi on määritellä sitä, millainen työmaalta kadun toisella puolella sijaitsevan makuuhuoneen ikkunaan loistava valo on liian häiritsevää.
– Jos ympäristö suunnitellaan huolella, valaistuksen vähentäminen ei yleensä aiheuta piikkiä onnettomuuksissa tai rikollisuudessa.
Vaikka tietoisuus valosaasteesta ja sitä rajoittava lainsäädäntö kehittyvät, valoa tuottava tekniikka kehittyy vielä nopeammin.
– Leditekniikan ansiosta voimme pian valaista mitä ja milloin tahansa. Ja se on todellinen riski ympäristölle. Viimeisin arvio on, että valaistujen alueiden pinta-ala ja valaistuksen voimakkuus lisääntyvät noin kaksi prosenttia vuosittain. Toki paikallinen vaihtelu tässä on suurta.
Globaali muutos 150 vuodessa
Valonkin osalta puhutaan jo globaalista ympäristömuutoksesta, joka näkyy selvästi satelliittikuvista kootuista kartoista. Vielä 1800-luvun loppupuolella maapallon pimeä puoli olisi näyttäytynyt avaruudesta lähes täysin pimeänä. Nyt enää autiomaat, jäätiköt ja asumattomat erämaat ovat valottomia.
– Etelä-Suomesta on jo vaikea löytää täysin keinovalotonta paikkaa. Merilläkin on avaruuteen asti näkyvää valosaastetta, sillä laivat ja varsinkin kalastuslaivastot ovat kirkkaasti valaistuja.
Yötaivaalle maan pinnalta sinkoutuva keinovalo voi helposti olla moninkertaisesti kirkkaampaa kuin kuu ja tähdet. Valon jatkuva kasvu aiheuttaa häiriöitä eliöille, jotka ovat evoluutiossa tottuneet luontaiseen valorytmiin.
– Merellä valo vaikuttaa monin tavoin kaikkeen elämään planktonista kaloihin. Maalla valosaaste on puolestaan hyönteiskadon ja sen kautta myös lintukadon yksi taustatekijä. Valo myös sotkee tähtien mukaan suunnistavien lintujen muuttoa, Lyytimäki ottaa esimerkkejä valosaasteen tuottamista ongelmista.
– Emme tiedä, miten hyönteismaailma on kehittynyt viime vuosisatoina ihmisen tuottaman valon lisääntyessä. Ensimmäisten sähkövalojen ympärillä parveilleista suurista hyönteisparvista ja majakoihin törmäilleistä linnuista on kuitenkin paljon aikalaiskuvauksia.
Lyytimäkeä huolettavat ekosysteemitason vaikutukset, esimerkiksi miten hyönteismaailman saalis-petosuhteet muuttuvat ympäristön valaisun vaikutuksesta.
Lyytimäkeä huolettavat ekosysteemitason vaikutukset, esimerkiksi miten hyönteismaailman saalis-petosuhteet muuttuvat ympäristön valaisun vaikutuksesta tai miten valoaltistus vaikuttaa yöhyönteisten pölytyskykyyn.
– Näiden asioiden tutkiminen on muuttunut vaikeaksi, sillä kunnollisia luontaisessa tilassa olevia valaisemattomia laajojen ekosysteemien verrokkikohteita on jo vaikea löytää. Biodiversiteetin globaalit hotspotit, joissa on paljon eliöstöä, ovat ihmisenkin kannalta houkuttelevia ympäristöjä, joita sen seurauksena valaistaan paljon.
Säätelyä heikoin tuloksin
Dosentti ja melututkija Outi Ampuja on tutkinut melua, ääniympäristön laatua ja sen arviointikriteereitä, ja toisaalta myös kokemukselliseen hiljaisuuteen liittyviä kysymyksiä.
Melun vaikutuksia, esimerkiksi lento- ja tieliikennemelun terveydellisiä haittavaikutuksia, on tutkittu jo vuosikymmeniä. Suomessa meluntorjuntaa koskeva lainsäädäntö on kehittynyt 1960-luvulta alkaen. Meluntorjuntalaki astui voimaan vuonna 1988 ja melulle säädettiin ohjearvot 1993. Vaikka laitteiden melutasot ovat laskeneet ja asuntojen äänieristys parantunut, melualueilla asuvien suomalaisten määrä on pysytellyt noin miljoonassa jo pidemmän aikaa.
– Ylivoimaisesti suurin yksittäinen melulähde on liikenne. Sen ennustetaan jatkavan kasvuaan etätyöhön siirtymisestä huolimatta, eikä sähköistäminenkään näytä vähentävän merkittävästi liikennemelun määrää. Melua tuottavien laitteiden kehittyessä ja halventuessa kuuloaistiamme kuormitetaan uusilla tavoilla. WHO on jo esittänyt huolensa siitä, että yli miljardi nuorta aikuista on vaarassa saada pysyviä kuulovaurioita liiallisen kuulokkeilla kuuntelun seurauksena, Ampuja kuvaa tilannetta.
– Samalla esimerkiksi uusien asuntojen äänieristysvaatimukset ovat kiristyneet ja kaavoituksessakin melu pitäisi ottaa paremmin huomioon. Vaikka tilanne on siltä osin parantumaan päin, melulta suojeleminen jää edelleenkin usein suunnittelussa altavastaajaksi.
Suomi on joka tapauksessa Euroopan hiljaisimpia maita, sillä meillä on vielä melko paljon alueita, joissa ihmisen tuottama melu rajoittuu satunnaiseen auton ääneen tai yli lentävään lentokoneeseen.
– Mutta ne ovat harvemmin asuttuja paikkoja. Siellä missä on ihmisiä, kuten kaupungeissa tai valtaväylien ja kaivosten lähistöllä, on aina myös meteliä.
Melu sotkee luonnon mekanismeja
Kun mietitään meluntorjuntaa ja ääniympäristön laatua, puhutaan yleensä terveyshaitoista, viihtyvyydestä ja vaikutuksesta oppimiseen, keskittymiseen tai työstä palautumiseen. Eli asiaa katsotaan pitkälti ihmisen ja hyödyn kautta.
Kuitenkin myös eläimet altistuvat melulle. Useimmiten se tapahtuu siellä missä ihmisetkin, ja sen lisäksi myös merissä laivaväylien varrella ja ilmaliikenteen vaikutuspiirissä. Vaikutusmekanismeja on paljon.
– Melu estää kuulemasta saaliin liikkeitä ja toisaalta havaitsemasta omia luontaisia vihollisia. Sen johdosta saaliinetsintämatkat pitenevät, mikä kuluttaa energiaa. Kuuloaistinsa varassa metsästävät lepakot saattavat muuttaa muualle melun takia tai siirtyä saalistamaan ehkä epäedullisempaan, mutta hiljaisempaan vuorokaudenaikaan, Ampuja kuvaa vaikutuksia.
Melusaaste vaikuttaa monilla mekanismeilla myös suoraan eliöstöön, eikä sen kaikkia vaikutuksia varmasti vielä tunneta.
– Joillakin urbaaneilla lintupopulaatioilla laulu muuttuu äänenvoimakkuudeltaan ja -korkeudeltaan ja kehittyy yksinkertaisemmaksi, jotta se erottuisi liikenteen melun seasta. Melu saattaa vaikuttaa myös siihen, millä perusteilla lintunaaras valitsee uroksen. Lintulajeilla, joiden parinvalinta perustuu laulun taidokkuuteen, tämä laulun fraasien yksinkertaistuminen voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa paikallisen populaation genetiikkaan.
Melusaaste vaikuttaa monilla mekanismeilla myös suoraan eliöstöön, eikä sen kaikkia vaikutuksia varmasti vielä tunneta.
– Melu aiheuttaa tiettävästi stressiä linnuille ja nisäkkäille, siis myös ihmiselle. Stressireaktio perustuu siihen, että luonnossa melu – erityisesti äkillisenä – merkitsee uhkaa, johon pitää reagoida joko pakenemalla tai puolustautumalla. Citykanit ja -ketut toisaalta osoittavat, että eläimet pystyvät jossain määrin sopeutumaan myös stressaavaan kaupunkiympäristöön, Ampuja sanoo.
– Ja niinhän mekin olemme tehneet, tai siis elämme parhaamme mukaan melun ja sen tuomien haittavaikutusten kanssa. Olemme melun suhteen yksi nisäkäslaji muiden joukossa. Sitä perimää kannamme mukanamme, vaikka ääniympäristömme on muuttunut perusteellisesti siitä, millaisessa ääniympäristössä olemme lajina kehittyneet.