Vastapaino: Pitkä matka irti työstä

Harrastan pitkänmatkanvaellusta, jossa maastossa edetään verrattain pitkiä matkoja – useita satoja kilometrejä – ja yövytään useita viikkoja tai jopa kuukausia. Sain inspiraationi pidemmille vaelluksille vuonna 2019 katsottuani Villi vaellus -elokuvan, jossa elokuvan päähenkilö päättää lähteä vaeltamaan Pacific Crest Trailia eli PCT:tä Yhdysvalloissa. 

Minulla ei ollut mitään aiempaa retkeily- tai partiokokemusta, vaan opettelin taidot retkeilyvideoilta sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Ensimmäiselle pidemmälle, noin 600 kilometrin vaellukselle Pohjois-Karjalaan kesällä 2020 lähdin yhdessä kokeneemman retkeilijän kanssa, mutta nykyään vaellan pääsääntöisesti yksin.

Työelämässä pidemmät vaellukset tarkoittavat käytännössä koko kesäloman mittaisia reissuja tai palkattoman vapaan ottamista. Vuonna 2022 otin puolen vuoden vapaan vaeltaakseni 4 300 kilometriä pitkän PCT:n. Reitti kulkee Yhdysvaltojen länsirannikolla, Meksikon rajalta Kanadan rajalle, myötäillen Sierra Nevadan ja Kaskadin vuoristoja. Reitin vaeltamiseen minulta kului 158 päivää, lepopäiviä oli 16.

Vaeltaessa saa liikkua, mutta myös pysähtyä

Tällä hetkellä työskentelen väitöskirjatutkijana, tätä ennen biosta­tistikkona sairaanhoitopiirillä. Työnkuvaani kuului lääketieteellisten tutkimusten analyysien suunnittelu, varsinaisten analyysien tekeminen sekä artikkelien käsikirjoitusten kirjoittamista. Nyt yritän kehittää menetelmiä synteettisen potilasseuranta-aineiston tuottamiseksi ja laadun arvioimiseksi lukemalla aiheesta tieteellisiä julkaisuja sekä kokeilemalla erilaisia uusia ideoita. Käytännössä istun tietokoneella koko päivän.

Vaeltaminen on täysin vastakohta työlleni: olen liikkeessä koko päivän, ainoat elektroniset laitteet ovat puhelin ja hätälähetin. Koska matkapuhelinverkkoa on rajoitetusti, puhelinta ei yleensä tule käytettyä kuin suunnistamiseen.

Lisäksi tietotyöläisenä päässäni kuhisee jatkuvasti uusia ideoita ja lähestymistapoja ratkaista käsillä olevia ongelmia syntyy tämän tästä. Toisinaan taas pää menee jumiinkin, jolloin pieni aikalisä on paikallaan. Luonnossa on helppo pysähtyä ja rauhoittua, ihmetellä elämän pieniä ja suuria asioita – hiljentyä vain olemisen äärelle, olla läsnä hetkessä ajattelematta mitään.

Maailmassa on vielä paljon hyvää

Vaeltamisen myötä olen oppinut arvostamaan enemmän luontoa, alkanut miettiä oman toimintani ekologisuutta ja kestävyyttä sekä toimimaan ympäristöystävällisemmin. Lisäksi useimmille suomalaisille itsestään selvät perusasiat, kuten juomakelpoinen kylmä hanavesi tai lämmin suihku hyvällä vedenpaineella, ovat saaneet ihan eri merkityksen sen jälkeen, kun ei ole voinut peseytyä viikkoon tai on joutunut juomaan vettä karjalle tarkoitetusta vesialtaasta, joka on täynnä vihreää kasvustoa ja kuolleita hyönteisiä. 

Pidemmillä vaelluksilla joutuu usein myös turvautumaan muiden ihmisten apuun, esimerkiksi ruokalähetysten vastaanottamisessa tai kyydin saamisessa ruokakauppaan. Nämä kohtaamiset ovat minulle tärkeitä. Ne vahvistavat käsitystäni siitä, että maailmassa on vielä todella paljon hyvää, vaikka uutisia lukiessa saattaakin joskus tuntua päinvastaiselta. Lisäksi reissuilla tulee törmättyä ihmisiin oman sosiaalisen kuplan ulkopuolelta, mikä laajentaa omaa maailmankatsomusta ja ymmärrystä ihmisyydestä. 

Katariina Perkonoja, 30

• Tohtorikoulutettava, Matematiikan ja tilastotieteen laitos, Turun yliopisto, aiheena synteettisen potilasseuranta-aineiston tuottaminen ja laadun arviointi
• FM,  tilastotiede