Vastapaino: Sirje Sten on monimuotoisuuden ja kulttuuriperinnön suojelija
Harrastukseni on perinteisestä savolaisesta maisemasta ja vanhoista rakennuksista huolehtiminen. Vanhempani ostivat 1980-luvulla kesäpaikaksi maatilan, joka on luonnonsuojelulailla suojeltu maineen ja pihapiireineen. Maatila on nyt perheeni kesäpaikkana. Pihapiirin vanhin aitta on vuodelta 1873, päärakennus lienee vanhempi. Kaikilla 17 rakennuksella on ollut aikanaan oma tarkoituksensa. On vilja-aittaa, navettaa, tallia, saunaa, kala-aittaa…
Vapaa-ajallani siis mietin, milloin mitäkin pitäisi korjata, hankin rakennustarvikkeita ja suunnittelen seuraavia talkoita.
Aina tämä ei harrastukselta tunnu, vaan lähes työltä. Päivätöiden ohessa pitäisi jaksaa selvittää, mistä löytyy vanhaa hirttä korjauksiin. Tai mistä löytäisi ammattilaisen korjaamaan sellaisia asioita, joita ei itse eikä talkoovoimin onnistuta korjaamaan.
Viime vuoden korona-tauon jälkeen saimme taas tänä vuonna pidettyä talkoot, joissa purettiin vanhaa pärekattoa ja korjattiin heinäladon lattiaa sekä portteja. Itse olin nuo talkoopäivät lähinnä keittiössä tekemässä ruokaa, jotta talkooväki jaksaisi tehdä töitä 30 asteen helteessä. Ystävien talkooapu onkin korvaamatonta.
Kesäisin on tietysti myös pihapiirin hoitoa: suurinta osa pihasta pidetään niittynä ja se vaatii omat toimensa, kuten niittämistä ja haravointia.
Nyt korona-aikana etätyön hyvä puoli on se, että olemme voineet viettää maalla aikaa muutenkin kuin lomilla. Seitsemäntoista vanhan, suojellun rakennuksen hoito on huomattavasti helpompaa, kun voi tehdä pientä kunnostusta töiden jälkeen.
Olen töissä ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosastolla. Toisinaan neuvotteluiden, lainsäädännön laatimisen ja ympäristönsuojelun välinen yhteys tuntuu kaukaiselta ja asiat etenevät hitaasti. Käytännön työ pihapiirin ja sen rakennusten kunnostuksessa on hyvää vastapainoa istumatyölle ja siinä saa useimmiten aikaan jotain näkyvää. Toisaalta koen tekeväni arvojeni mukaista työtä ympäristön hyväksi myös vapaa-ajallani: suojelen monimuotoista perinnemaisemaa ja pidän yllä myös kulttuuriperintöä. Onkin hienoa seurata omien töiden jälkiä, kun harvinaiset ja jopa uhanalaiset kasvit lisääntyvät ja pölyttäjiä on runsain mitoin vanhassa pihapiirissä.