Vehreät niityt veden alla

Elämää kuhisevia meriajokaskasvustoja pidetään yhtenä Itämeren avainluontotyypeistä. Merenpohjan niityt parantavat veden laatua, torjuvat eroosiota ja tarjoavat elinympäristön monille lajeille.

Suomen rannikolle ollaan istuttamassa meriajokas-nimistä kasvia, joka leviää meren pohjalla niityiksi. Meriajokas on kärsinyt rantarakentamisesta, ruoppauksesta ja ennen kaikkea vettä samentavasta rehevöitymisestä. Nyt niittyjen elpymiselle nähdään mahdollisuuksia ravinnekuormituksen vähenemisen takia. Vaikka maa- ja metsätalouden valumat ovat edelleen ongelma, vesi on paikoitellen jo kirkastunut pahimpaan vaiheeseen verrattuna.

Teksti jatkuu videon jälkeen. Video näkyy vain, jos olet hyväksynyt markkinointievästeet.

Meriniitty-hanketta johtavan John Nurmisen säätiön meri- ja ympäristöbiologi Miina Mäki kertoo meriajokkaan olevan tärkeä kasvi Itämeren luonnolle. Monivuotiset meriajokasniityt pidättävät ravinteita parantaen näin paikallisesti veden laatua. Juurakot ehkäisevät myös eroosiota sitoessaan pohjahiekkaa paikoilleen. Niityt tarjoavat samalla elinympäristön monille muille lajeille. Meriajokasta pidetäänkin yhtenä Itämeren avainlajeista.

Mäki näkee hankkeelle hyvät onnistumisen edellytykset. Metsähallitus on istuttanut parin vuoden kuluessa pieniä koealoja, joista on saatu hyviä kokemuksia. Hankkeessa voidaan samalla hyödyntää rannikon vedenalaisen luonnon kartoituksia, joissa on selvitetty myös meriajokkaan leviämiselle suotuisia alueita. Tavoitteena on istuttaa kasvia sopiville paikoille myös suojelualueiden ulkopuolelle.

Suolapitoisuuden vähäisyys rajoittaakin meillä meriajokkaan esiintymisaluetta Suomenlahden itäosissa sekä pohjoisessa. Parhaat edellytykset kasvulle löytyvät lounaisrannikon tuntumasta, missä meriajokasta on aiemmin esiintynytkin paljon.

– Suomen oloissa korkean suolapitoisuuden ohella myös pohja on lounaisrannikolla meriajokkaalle sopiva. Salpausselän hiekkaharjut jatkuvat täällä hiekkapohjana, mikä tarjoaa kasville hyvän kasvualustan, Miina Mäki kertoo. – Meriniitty-hankkeen ensimmäiset istutukset onkin tehty Tammisaaren saariston kansallispuiston edustalla.       

Meriajokas ei tee siementä Suomen rannikon vähäsuolaisessa vedessä, vaan levittäytyy meillä juurirönsyjen avulla.

– Koska lisääntyminen perustuu tavallaan kloonaamiseen, kasvuston juurien muodostama biomassa on pieni hiilivarasto. Syntynyt juurakko on tavallaan kuolematon, Ahvenanmaalta tunnetaan jopa satoja vuosia vanhoja kasvustoja.

Istutus on kallista ennallistamistyötä

Meriniitty-hankkeen ensimmäiset istutukset toteutettiin toukokuussa. Jos kaikki menee hyvin, niistä voi syntyä jo muutamassa vuodessa tuuheita niittyjä. Mäki kertoo samalla Ruotsista saaduista uusista tutkimustuloksista, joiden perusteella muut lajit näyttäisivät löytävän varsin nopeasti uudelleensyntyneet meriniitty-ympäristöt.

Istutuksia ollaan tekemässä myös Ruotsissa ja Tanskassa, missä istukkaiden määrät lasketaan kymmenissä tuhansissa. Siellä kasvi pystyy lisääntymään myös siementen avulla.

– Etelämpänä työhön on ryhdytty, koska niittyjen toivotaan hillitsevän sikäläistä voimakasta merenpohjan eroosiota.

Pehmeämmillä pohjilla on kokeiltu myös pohjan peittämistä meriajokkaan tarvitsemalla soralla tai hiekalla. – Siitäkin on saatu hyviä tuloksia, ja konseptia on tarkoitus kokeilla pienessä mittakaavassa meilläkin, Mäki sanoo. – Onnistuminen kuitenkin edellyttää sitä, ettei pohjalle asennettu hiekka tai kiviaines peity liian nopeasti uudelleen mutaan.

Istutuspaikka ei saakaan olla liian suojainen. Jos aallot eivät pidä pohjaa puhtaana, meriajokasniityt eivät menesty paikalla.

– Myös ajelehtiva rihmalevämassa voi uhata niityn selviämistä.

Mitään halpaa lystiä merenpohjan ennallistaminen ei Mäen mukaan ole. Pistokkaitten istuttaminen on hidasta käsityötä, joka on jätettävä asian osaavien sukeltajien tehtäväksi.

Luke on julkaissut luonnon ennallistamistoimien kustannuksista alustavan arvion, jossa olivat mukana myös meriajokasniityt.

– Meriajokasistutukset sijoittuivat kalliimpien toimien joukkoon, pinnan alla toimiminen ei ole koskaan halpaa.

Istutusten menestymistä on määrä seurata myös jälkikäteen. Sekin on tehtävä ”käsityönä” eli paikan päällä.

– Metsähallitus on kokeillut myös seurantaa pinnalta droonien avulla, mutta näkyvyys vedessä ei ole osoittautunut riittäväksi.

Seurantaan voidaan ehkä kouluttaa tulevaisuudessa vapaaehtoisia tekijöitä. Ensimmäisten pilottikohteitten seurannasta huolehtii kuitenkin metsähallitus.

Niittyjen ennallistamisen laajana kehyksenä on kansainvälinen eurooppalaisten merensuojelusäätiöitten kanssa tehtävä yhteistyö, joka tähtää ”vihreän vyön” syntymiseen koko Euroopan rannikolle. Meriajokasniittyjen elvyttämistä vastaavia hankkeita onkin käynnissä myös Välimerellä, sikäläisten kasvien kanssa.

Meren kaavoitus vaatii yhteistyötä

Itämerellä mereen kohdistuu yhä enemmän erilaisia intressejä. Näin myös meren pohjaan, missä risteilee jatkuvasti kasvava määrä putkia ja kaapeleita. Iso uusi tekijä on merituulivoima, jota ollaan näillä näkymin rakentamassa rajusti lisää. Tuulivoimaloiden perustusten rakentaminen meren pohjaan edellyttää yleensä pohjan muokkaamista tavalla tai toisella. Tuulipuistoihin liittyy myös paljon kaapelointia.

Pohjan hiekka- ja soravarantoja haluttaisiin samalla rakentamisen käyttöön, minkä lisäksi uutena riskinä on kaivostoiminnan käynnistyminen Itämeren pohjalla.

Ruotsissa on haettu jo lupaa kokeiluun, jossa selvitettäisiin Itämeren pohjan rautamagnaattisaostumien hyödyntämistä. Suomessa meren pohjalla ei ole toistaiseksi sallittu kaivostoimintaa.

Koska mereen kohdistuva käyttöpaine kasvaa koko ajan, Miina Mäen mukaan myös alueen käytön ohjaukseen ollaan panostamassa. Merialuesuunnittelu vertautuu maalta tuttuun kaavoitukseen, jossa sovitetaan yhteen eri toimialojen tarpeita. Toimivan kaavan laatiminen tullee edellyttämään entistä tiiviimpää yhteistyötä rantavaltioitten välillä. Esimerkiksi energia-alan ratkaisuissa valtioitten päätökset vaikuttavat usein suoraan myös naapureihin yhteisen sähkömarkkinan takia.