Voitaisiinko mammutti herättää henkiin geenitekniikalla?

Teksasilainen Colossal Laboratories & Biosciences on julkistanut kunnianhimoisen projektin. Harvardissa professorina toimivan George Churchin sekä sarjayrittäjä Ben Lammin yritys kertoo lisäävänsä mammutin geenejä aasiannorsuun ja tuottavansa näin mammutin näköisen ja sen tapaan käyttäytyvän hybridieläimen. Hankkeen esittelyssä maalataankin kuvaa sukupuuttoon kuolleen mammutin herättämisestä uudelleen eloon.

Tavoite on, että ”uusmammutit” laiduntaisivat laajana populaationa tundraa, mikä torjuisi ilmastomuutosta ylläpitäessään hiiltä tehokkaasti varastoivaa ympäristötyyppiä. Edellytyksiä kylmässä ympäristössä selviytymiseen tarjoaisivat mammutin geenien tuottama paksu turkki sekä rasvakerros.

Maallikon näkökulmasta hanke vaikuttaa enemmän aprillipilalta kuin tiedeprojektilta. Molekyyligenetiikan dosentti Marjo Hytönen Helsingin yliopistosta ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksesta ei ilmaise näkemystään aivan näin, mutta on pitkälti samoilla linjoilla. 

– GMO:ta ajatellen hankkeessa hypättäisiin kauas kaiken tähän asti nähdyn yli. Tähän mennessä geeniteknologian avulla on muokattu lähinnä yksittäisiä geenejä. Tavoitteena on usein ollut, että muokatun geenin tuottamat proteiinit toimisivat kuten pitää, eivätkä aiheuttaisi sairautta. Tavoite on aivan eri mittakaavaa kuin nisäkkään rakenteen peukalointi. 

Hytönen näkee projektin ensimmäisenä ongelmana jo sen, ettei käytössä ole mammutin koko genomia. Täydellinenkin tieto genomista olisi kuitenkin vasta alku. Olennainen rajoite on, että tunnemme vain vähän sitä säätelyjärjestelmää, joka saa koodaavat geenit tekemään mitä pitää, missä pitää ja milloin pitää. Ilman ohjausta geenit ovat kuin soitin, jota kukaan ei soita.   

– Tärkeitä alueita ovat myös geenien ilmentymistä ohjaavat alueet, jotka tunnetaan vasta erittäin heikosti. Mammutilla ja norsulla tuskin lainkaan. 

Hytönen epäileekin, että hanke rajoittuu vain genomin proteiineja koodaavien osien muokkaamiseen. 

– En usko, että hankkeessa edes yritetään geenien toimintaa ohjaavien säätelyalueiden, saati epigenomin muokkaamista, koska tätä ei yksinkertaisesti osata tehdä.

Leikkaa ja liimaa? 

Hankkeen esittelyssä ajetaan reippaasti suoriksi myös kehon rakenteelliseen muokkaamiseen liittyviä mutkia. Tämä olisi paljon mutkikkaampaa kuin syöksyhampaiden, turkin ja paksun rasvakerroksen leikkaa-ja-liimaa -lisäily norsuun. 

Jos esimerkiksi norsun pään paino lisääntyy merkittävästi massiivisen kallon ja syöksyhampaiden takia, eläimelle olisi rakennettava samalla niska, joka kantaa painoa. Sekä tähän liittyvät lihakset, niitä ylläpitävä verenkierto jne.

Paksun rasvakerroksenkaan taustalla on tuskin mikään yksittäinen ”rasvakerrosgeeni”. Tässäkin haasteena olisi rakentaa koko järjestelmä, joka rakentaa ja purkaa tarkoituksenmukaisesti rasvasoluja. 

– Yksityiskohtia on harvoin mahdollista muuttaa kokonaisuutta huomioimatta, Hytönen toteaa. 

Karvainen norsu

Hytönen ihmettelee, miksi lievimmin sanoen uraauurtavassa hankkeessa on lähdetty liikkeelle norsun tapaisesta, 22 kuukautta kantavasta eläimestä. 

– Tietoa GMO:n aiheuttamista muutoksista joudutaan odottamaan pitkään ja sitä kertyy todella hitaasti.

Alkion kasvattaminen sikiöksi ja poikaseksi olisi jo itsessään valtava suoritus. Alkuperäinen ajatus oli sijoittaa alkio norsun kohtuun, nyttemmin ympäristöksi on valittu keinotekoinen kohtu.

– Jo toimivan keinokohdun kehittäminen olisi valtava saavutus, mikäli tämä on ylipäänsä mahdollista.

Hytönen epäileekin hankkeen tuloksena parhaimmillaankin olevan ehkä normaalia karvaisempi norsu, jonka ulkomuodossa saattaa olla lisäksi joitain muita mammuttimaisia piirteitä. 

– En kuitenkaan usko, että lopputulos vastaa fysiologialtaan ja toiminnaltaan mammuttia. Sukupuuttoon kuolleen mammutin herättäminen uudelleen eloon edellyttäisi paljon muutakin kuin joidenkin mammutin geenien lisäilyä norsun genomiin.

Valvonta tiukkaa kaikkialla

Vaikka ”uusmammutti” pystyttäisiin rakentamaan, sillä olisi pitkä matka tundralle. 

Valtioneuvoston nimittämän, STM:n yhteydessä toimivan geenitekniikan lautakunnan pääsihteeri Kirsi Törmäkangas kertoo GMO-hankkeita arvioitavan EU:ssa riskiperusteisesti, varovaisuusperiaatetta noudattaen. Arviot eivät näin perustu esimerkiksi hyötynäkökohtiin. 

Sääntelyssä huomioidaan, onko eliön elinpiiri suljettu vai avoin, ja onko kyse kenttäkokeista vai kaupallisesta toiminnasta. Törmäkangas kertoo epäilevänsä vahvasti, että Euroopassa uusmammutin tie pysähtyisi viimeistään silloin, kun sitä haluttaisiin päästää luontoon. 

Ennakkotapausten nojalla on vaikea uskoa, että täällä olisi mahdollista päästää muokattua norsua leviämään vapaasti luontoon.

– EU:ssa viljelyyn on toistaiseksi hyväksytty vain yksi GMO-maissi. Ennakkotapausten nojalla on vaikea uskoa, että täällä olisi mahdollista päästää muokattua norsua leviämään vapaasti luontoon. 

Törmäkankaan mukaan tämä ei ole helppoa muuallakaan maailmassa. Moni valtio on mukana biodiversiteettisopimuksessa, johon sisältyy myös tämäntapaisia hankkeita rajoittava bioturvallisuuspöytäkirja. USA ei ole mukana sopimuksessa, mutta siellä on oma hankkeita kontrolloiva lainsäädäntönsä.

– Esimerkiksi muuntogeenisen lohen tie markkinoille on ollut USA:ssa kivinen, vaikka kala kasvatettaisiin kuivalla maalla sijaitsevissa altaissa.

Myös Venäjällä on Törmäkankaan mukaan asiassa hyvinkin tiukka linja. Yhdysvaltalainen yritys ei voi noin vain täyttää Siperian tundraa tehtailemillaan otuksilla. 

– GMO-hankkeiden valvonta on tiukkaa ja kattavaa globaalissakin mittakaavassa.