Voitto kotiin hovioikeudessa

Loimun jäsen ja pitkäaikainen aktiivi Janne Ahonen otti liittoon yhteyttä vuonna 2016. Ahonen työskentelee asiantuntijana teknologiateollisuuden työehtosopimusta soveltavassa yrityksessä. Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaisesti työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Ahosen päivittäinen säännöllinen työaika oli yhtiön noudattaman käytännön mukaisesti 7 tuntia 25 minuuttia. 

Vuoden 2016 lopussa Ahosen työnantaja oli ilmoittanut pidentävänsä hänen työaikaansa 24 tunnilla vuodessa 1.1.2017 alkaen teknologiateollisuuden työehtosopimuksen perusteella. Muutos tarkoitti Ahosen kohdalla esimerkiksi sitä, että hän joutui vuonna 2017 yhtenä lauantaina työskentelemään ilman erillistä korvausta. 

Loimun tuki jäsenelle oikeuskäsittelyssä

Janne Ahonen ei kuitenkaan niellyt sitä, että kilpailukykysopimuksen mukaisesti työehtosopimuksella voitaisiin pidentää työaikaa siitä, mitä työsopimuksessa on sitovasti sovittu, vaan otti yhteyttä Loimuun. Keskustelujen jälkeen Ahonen ilmoittikin työnantajalle, ettei hän hyväksy työajan pidentämistä, perusteluna työsopimuksen kirjaukset ja vakiintunut työaikakäytäntö. Työnantajalla on kuitenkin työoikeudessa niin sanottu tulkintaetuoikeus, eli työnantajan tulkintaa noudatetaan, kunnes oikeusteitse on todettu toisin. 

Loimun avulla ja tuella Ahonen päätti viedä asian oikeuskäsittelyyn. Asianajotoimisto Kasanen & Vuorinen hoiti tapauksen käsittelyä oikeudessa. Asia käsiteltiin käräjäoikeudessa, koska kanne perustui työsopimussuhteessa noudatettuun vakiintuneeseen käytäntöön ja työsopimuksen ehtoon. Työtuomioistuimessa taas käsitellään kanteet, jotka perustuvat työ­ehtosopimukseen tai sen määräyksiin. 

Työoikeuden normit suojaavat työntekijää

Työoikeudella suojataan neuvotteluasemaltaan heikompaa osapuolta eli työntekijää. Lähtökohtana kaikessa työntekijän kannalta tapahtuvassa sopimisessa on se, että aina voidaan sopia lakia ja työehtosopimusta paremmista ehdoista työsopimuksella tai muuten. Sen sijaan työsuhteen olennaisten ehtojen heikentäminen yksipuolisesti ei ole sallittua. Työsuhteen olennaisia ehtoja, kuten palkkaa ja työaikaa, voidaan muuttaa ainoastaan irtisanomisperusteella ja tarjoamalla irtisanomisajan jälkeen uutta työsopimusta. 

Työsopimus on molemmin puolin sitova

Ahonen totesi kanteessaan, että työnantaja­yhtiöllä ei ollut perustetta pidentää säännöllistä työaikaa vuoden 2017 alusta lähtien työehto­sopimusmääräysten perusteella. Työajan pituus on työsuhteen olennainen ehto. Työajan pidentäminen muutti olennaisesti Ahosen työsopimuksen mukaista työaikaehtoa ja pienensi siten suhteellista palkkaa. 

Työsuhteen olennaisia ehtoja voidaan muuttaa ainoastaan irtisanomis­perusteella.

Työehtosopimuksen määräys ei voinut syrjäyttää Ahosen työsopimuksen ehtona noudatettua edullisempaa työaikaehtoa. Puuttuminen voimassa olevaan työsopimussuhteeseen ulkopuolisella sopimuksella olisi yksityisautonomiaan puuttumista ja sopimusvapauden sekä sopimukset on pidettävä -periaatteen rikkomista. Työaikaehto määrittää kuukausipalkkaisesta työstä maksettavan palkan suhteellisen määrän tehtyä työtä kohden. Tämä palkka taas nauttii perustuslain mukaista omaisuudensuojaa, minkä vuoksi työehtosopimuksella ei voida muuttaa tällaista työaikaehtoa. 

Voitto jäsenelle hovioikeudessa

Käräjäoikeuden tuomion mukaisesti sopimuksen sitovuuden periaatteen mukaisesti sopijapuolet ovat velvollisia noudattamaan tehtyä sopimusta. Yhtiö ei voinut muuttaa Ahosen työsuhteessa noudatettavaa työaikaehtoa, vaan työsuhteessa tuli edelleen noudattaa aiempaa työaikaa. Tämä tarkoitti samalla sen vahvistamista, ettei kantajan työaikaa voitu pidentää 24 tunnilla. Koska kysymys oli työaikaa koskevasta työsopimusehdosta, sen katsottiin lähtökohtaisesti sitovan työnantajaa. Sitä olisi voinut muuttaa vain irtisanomisperusteella, mutta Ahosen työnantaja ei ollut edes väittänyt, että Ahosen työaikaehdon muuttamiselle olisi ollut irtisanomisperusteeseen verrattava peruste.

Työnantajayhtiö haki muutosta käräjäoikeuden tuomioon hovioikeudessa. Hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden ratkaisun, ja yhtiö velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Lehden mennessä painoon juttu ei vielä ole lainvoimainen, mikä tarkoittaa sitä, että työnantajayhtiö voi vielä hakea valituslupaa tuomioon korkeimmalta oikeudelta. 

Janne Ahosen pitkä vääntö kiky-tunneista

Perkinelmer/Wallacilla asiantuntijana työskentelevä kemisti Janne Ahonen on kiky-tunteja vastaan taistellessaan käynyt läpi pitkän ja raskaan prosessin, jonka alussa hän pelkäsi jopa tulevansa laittomasti irtisanotuksi.

– Silloinen toimitusjohtaja kertoi muille luottamushenkilöille olleensa pettynyt siihen, että vein asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Käsittelyn alkuvaiheessa pelkäsin tietenkin, että minulle seuraa ikävyyksiä, mutta pelko karisi sittemmin, Ahonen muistelee. 

Olo helpottui kuitenkin, kun silloinen toimitusjohtaja ja muutkin työnantajan edustajat lähtivät kaikki muualle töihin. 

– Nykyisen toimitusjohtajan kanssa minulla on hyvät välit. 

Janne Ahonen noudatti työnantajan tulkintaa siitä huolimatta, että se oli väärä, koska tiesi olevansa oikeassa ja saavansa lopulta hyvityksen teetetyistä ylimääräisistä tunneista. Vielä hän ei tosin niitä ole saanut. 

– Kiky-tunteja tein harmitellen siinä missä muutkin. Kukaan ei tunnustanut ymmärtävänsä kiky-tuntien hyödyllisyyttä, päinvastoin. Se mikä vielä harmittaa on, että sorruin tekemään paikallisen sopimuksen kiky-tunneista vuosille 2018 ja 2019. Toivottavasti KKO ratkaisee asian työntekijöiden eduksi. 

– Prosessin alkuvaiheessa saatoin nukkua muutamia öitä huonosti, mutta liiton juristilta Anna Kytömaalta saamani erinomaisen tuen ja asianajotoimiston erinomaisen tiedotuksen ansiosta sain asiassa rauhan ja pystyin antamaan sen ikään kuin muhia omalla painollaan.

Keskittyminen omaan substanssityöhön sekä ystävien ja myös tuntemattomien tuki auttoi Janne Ahosta eteenpäin, vaikka käsittelyprosessi oli pitkä. 

– Jossain vaiheessa ymmärsin myös sen, että ei yritys tässä kanna kaunaa henkilökohtaisella tasolla. Yrityskin oli koko prosessissa vain suurten työmarkkinapelurien pelinappula ja jo alussa tuomittu häviämään ilman oikeudenkäyntejäkin, niin kuin muutkin yritykset, Janne Ahonen toteaa.

AM