Yhdenvertaisuus osaksi arkisia tekoja

Yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus ovat nostaneet päätään yhteiskunnassa, myös yhdistyksissä. Opiskelijatoiminnan piirissä on jo järjestöjä, jotka ohjeistavat kehittämään toimintaa yhdenvertaisemmaksi. Joku voi kuitenkin miettiä, miksi asia on niin tärkeä. Onhan esimerkiksi tasa-arvosta puhuttu jo vuosikymmenien ajan.

– Haluaako yhdistys olla mukana rakentamassa parempaa yhteiskuntaa vai ei? Se on arvovalinta, toteaa yhdenvertaisuuskouluttaja, aktivisti ja juontaja Javiera Marchant Aedo. Hän kouluttaa järjestöjen, yhdistysten ja yritystenkin henkilöstöä kohtaamaan ihmisiä ”turvallisella ja yhdenvertaisella tavalla”. Hän itse on toiminut muun muassa Vasemmistonuorissa. 

Marchant Aedo viittaa Suomen yhdenvertaisuuslakiin, joka velvoittaa toimimaan yhdenvertaisesti julkisessa ja yksityisessä toiminnassa. Ketään ei saa syrjiä alkuperän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai millään muullakaan perusteella. Kaikilla ihmisillä pitäisi myös olla yhtäläinen mahdollisuus saada peruspalveluja, kouluttautua ja työllistyä sekä asioida viranomaisten kanssa Suomessa. Vammaisten yhdenvertaisuutta kaikissa näissä turvataan tapauskohtaisilla kohtuullisilla  mukautuksilla. Yhdenvertaisuusvaltuutettu antaa esimerkkejä mukautuksista: tarjoilija, joka kertoo näkövammaiselle ihmiselle ruokalistan sisällöstä ravintolassa ja työnantaja, joka järjestää vammaiselle hänen työntekoaan tukevat apuvälineet.

– Olen huomannut, että positiivinen erityiskohtelu herättää monissa vastustusta. Ihmisiä ei voi kohdella täysin samalla tavalla, koska kaikilla ei ole täysin samoja lähtökohtia, Marchant Aedo sanoo ja tekee eroa tasavertaisuuden ja yhdenvertaisuuden välille.

Kerro aina tilojen esteettömyydestä tai esteellisyydestä 

Marchant Aedon koulutuksissa yhdistysten edustajat nostavat usein esiin saman haasteen. He kertovat, että toiminnassa on mukana hyvin samankaltaisia ihmisiä ja tähän halutaan muutos. Ideoita muutoksen toteuttamiseksi kuitenkin uupuu.

– Ei riitä, että yhdistys sanoo jossakin kanavassa, että tervetuloa kaikenlaiset ihmiset kaikenlaisista taustoista, vaan on tehtävä enemmän, Marchant Aedo korostaa.

Hänen esiin nostamansa esimerkit ovat arkisen kuuloisia. Yhdistys voi miettiä niitä tiloja, joissa se toimii ja järjestää tapahtumia. Jos niihin ei ole esteetöntä pääsyä, niin liikuntavammaiset eivät pääse paikalle ainakaan omin voimin, eivätkä ehkä muutenkaan, jos apua ei ole tarjolla.

– Jos yhdistys haluaa, että tapahtumaan tulee muitakin kuin valkoisia ihmisiä, niin ei-valkoinen ihminen saattaa kaivata takeita siitä, ettei hän ole ainoa paikalle tuleva BIPOC, Marchant Aedo sanoo. 

Lyhenne BIPOC tulee sanoista ”Black, Indigeneous and People of Color”, mikä tarkoittaa mustia, alkuperäiskansoja ja muita ei-valkoiseksi rodullistettuja ihmisiä, kuten saamelaisia. 

Hänen mukaansa se, että tiloista tehtäisiin turvallisempia ja siitä myös viestittäisiin avoimesti, voisi auttaa.

Opi muilta yhdistyksiltä

Esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY on määritellyt turvallisemman tilan periaatteet, joihin toimintaan osallistuvat sitoutuvat. Periaatteissa korostetaan muun muassa ihmisten asiallista ja kunnioittavaa kohtelua sekä kannustetaan tunnistamaan omat olettamukset muita kohtaan. Lisäksi tuodaan esiin, kehen ongelmatilanteessa voi ottaa yhteyttä, jos osapuolten keskustelu ei riitä.

Marchant Aedo konkretisoi tätä.

– Keiden tulee keskustella asiasta myöhemmin ja mitä seurauksia eri tilanteilla, kuten vaikkapa seksuaalisella häirinnällä tai rasistisella nimittelyllä on. Jos yhdistyksellä on häirintäyhdyshenkilö, keskustelua käydään hänen johdollaan.

Yhdenvertaisuuden edistäminen yhdistystoiminnassa vaatiikin luovaa ajattelua. Ensinnäkin hallituksen tai työryhmän kannattaa selvittää, millaisia linjauksia, suunnitelmia ja oppeja muilla järjestöillä ja yhdistyksillä on. Näin saa eväitä työstää yhdistyksen omia arvoja, suunnitelmia ja toimintaa.

Sinä voit olla väärässä

Otetaan lopuksi vielä pieni eläytymishetki. Olet BIPOC, joka menee ensimmäisen kerran jonkin yhdistyksen toimintaan. Sinua tervehditään englanniksi, mikä ärsyttää ja stressaa suunnattomasti – siitä huolimatta, että tämä mikroaggressio on tässä tilanteessa tahaton loukkaus. Vaikka vanhempasi on muuttanut aikanaan Suomeen ulkomailta, koet itsesi suomalaiseksi ja haluat puhua suomea – haluat itse määritellä identiteettisi. 

Marchant Aedo kertoo, että hän joutuu vastaavanlaisiin tilanteisiin useita kertoja viikossa, kuten monet vähemmistöjen edustajat.

– On rankkaa, kun joutuu huomauttamaan toiselle asiasta ja ehkä myös ottamaan hänen tunteensa vastaan. Ihminen voi hämmentyä ja alkaa selittää, vaikka hän voisi vain sanoa, että anteeksi, en ole ajatellut tätä sinun näkökulmastasi. Asian syvempi pohtiminen kannattaa tehdä itsekseen myöhemmin, Marchant Aedo korostaa.

Näistäkin kokemuksista on hyvä keskustella muiden yhdistyskaverien kanssa. 

Lue lisää:

• Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan neuvoja yhdenvertaisempaan toimintaan:
  yhdistysopas.ayy.fi/yhdenvertaisuus/
• Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan turvallisemman tilan periaatteet
  hyy.fi/fi/uutiset/hyyn-turvallisemman-tilan-periaatteet 
• Yhdenvertaisuusvaltuutetun sivut:
  syrjinta.fi/etusivu 

Vastuu kasvaa toiminnan mittakaavan myötä 

Kokoonnuimme viettämään perinteistä Loimun opiskelija-aktiivien kevätseminaaria helmikuun alussa 50 henkilön voimin. Tänä vuonna kouluttauduimme yhdenvertaisesta yhdistystoiminnasta kouluttaja Javiera Marchant Aedon johdolla. 

Halusimme tarjota opiskelija-aktiiveillemme mahdollisuuden oppia lisää yhdenvertaisuudesta sekä antaa eväitä yhdistystoiminnan kehittämiseen asiantuntijan tuella. Koulutus herätteli itsereflektioon ja sen ymmärtämiseen, että ajattelemattomalla toiminnalla voi loukata, sulkea ulos tai vahvistaa valta-asetelmia, vaikka tarkoitus ei olisi paha.

Ajattelen niin, että puhummepa yhdistyksen tai ammattiliiton toiminnasta, kyse on pohjimmiltaan muiden ihmisten kohtaamisesta. Siitä, miten jokainen meistä toimii omassa arjessaan. Mittakaava ja vaikuttavuus kasvavat, kun kyse on yhteisöstä – siksi myös vastuut kasvavat. 

Kaivatut muutokset toimintatavoissa eivät ole useinkaan suuria, mutta ne vaativat tulla tehdyiksi. Millaisia oletuksia teen kanssaihmisistäni, millaisia sanavalintoja käytän? Olenko minä tämän asian keskiössä – vai kenties joku toinen? 

Elli Suonpää, Loimun jäsenkokemusvastaava

Loimun opiskelijat Jyväskylässä: Englanti suomen rinnalle viestinnässä

Loimun opiskelijat – Jyväskylä -yhdistyksen hallitus on innostunut kehittämään toimintaansa yhdenvertaisemmaksi. Kipinä tuli helmikuussa pidetystä yhdenvertaisuuskoulutuksesta.

– Koulutuksessa huomasimme, ettemme ole ottaneet yhdenvertaisuutta kaikessa huomioon, vaikka arvostamme moninaisuutta. Yhdenvertaisuutta ei välttämättä ajatella aktiivisesti, varapuheenjohtaja Emmi Kovalainen sanoo.

Muutoksia on jo tehty. Hallitus on ottanut englannin suomen rinnalle Instagram-viestinnässä, jotta toiminta houkuttelisi vieraskielisiäkin. 

– Olemme myös tehneet esteettömyyskansion, jonne keräämme esteettömyystietoja toimipaikoistamme. 

Häirintäyhdyshenkilöasian pohtiminen on kesken, koska yhdistys on pieni. Se linjaus on jo tehty, että jos jollakulla on syrjintäongelma, hän voi ottaa yhteyttä puheenjohtajaan, ja jos hän on ongelma, johonkin toiseen hallitus­laiseen.