Ympäristönsuojelija tulevaisuudentutkijana

Vilja Varho ajaa loppuvuoden hämärässä aamussa töihin Espoosta Helsingin Viikkiin. Hän työskentelee Luonnon­varakeskuksessa erikoistutkijana. Enimmäkseen hän tekee töitä etänä kotoa käsin. Tänään ohjelmassa on henkilökohtaisia tapaamisia. 

Varhon vahvuuksia ovat tulevaisuudentutkimus ja energia-asiat. Hän on työskennellyt monenlaisissa hankkeissa. Samaan päivään saattaa osua palaveri ruokapakkaamisesta, hyönteisistä, hiilikompensaatiosta ja metsäalan opetushankkeesta. Vaikka niskat ovat välillä vaarassa nyrjähtää asiasta toiseen siirtyessä, jatkuva uusien asioiden parissa työskenteleminen tekee työstä kiinnostavaa. 

Tulevaisuudentutkija ei istu yksin norsunluutornissaan pohtimassa asioita vaan tekee tiivisti työtä yhdessä muiden tutkijoiden ja sidosryhmien edustajien kanssa. Poikkitieteellisyys tekee työstä haastavaa mutta motivoivaa. 

– Isäni sanoi kerran osuvasti, että on jännää, miten omituisesti voi ajatella, jos ajattelee liian pitkään yksinään. Yhdessä tekeminen avaa omaa ajattelua.  

Mahdollisuuksiin tarttuen 

– Olen saanut urallani paljon apua eri ihmisiltä. Joku on aina mahdollistanut jonkun asian, esimerkiksi suositellut minua töihin tai tarjonnut väitöstutkijan paikkaa. 

– En ole tehnyt tietoisesti uraa. Ajattelin pitkään, että ajelehdin asiasta toiseen, kunnes kollegani kuvaili urapolkua ovien avautumiseksi. Olen astunut tietyistä avoimista ovista sisään ja tarttunut niihin tilaisuuksiin. 

Opiskelualan valinta ei ollut nuorena Varholle itsestään selvää. Hän luki läpi korkeakouluoppaan ja poimi sieltä kaikki kiinnostavat aineet, joista lopulta valitsi ympäristönsuojelun. 

Opiskelukaverit olivat luontoihmisiä, partiolaisia ja lintuharrastajia. Varho mietti, pärjääkö heidän joukossaan. Porukka oli kuitenkin kivaa ja Varho innostui opinnoista. Hänellä ei ollut mitään selkeää kuvaa siitä, mitä hän valmistuttuaan ryhtyisi tekemään työkseen. Ehkä siksi opinnot venyivät. 

Varho teki pro gradu -tutkielman aurinkopaneelien käytöstä kehitysmaiden maaseudun sähköistämisessä. Professori lähetti gradun arvio­tavaksi tuttavalleen kansainväliseen tutkimuslaitokseen (IIASA) ja Varho pääsi kirjoittamaan aiheesta artikkelia. 

– Ehdin olla muutaman kuukauden töissä Itävallassa, kun toinen professori kysyi, kiinnostaisiko minua uusiutuvaan energiaan liittyvän väitöskirjan tekeminen hänen tutkimusryhmässään. En ollut ajatellut tehdä väitöstutkimusta mutta tartuin mahdollisuuteen. 

Lyhennetty työviikko auttaa jaksamaan   

Varho ajatteli, ettei aurinkosähkö toimisi isossa mitassa Suomessa, ja pohti, että tuulivoima voisi olla parempi tutkimuskohde. Kirjallisuuteen ja poliittisiin dokumentteihin perehtyessään hänelle tuli vahva tunne siitä, että tuulivoima on hyvin tulevaisuusorientoitunut asia. Tämä ajatus muutti hänen uransa suuntaa. 

– Jo maisterintutkintoa suorittaessani olin tekemässä harjoitustyötä, jossa kysyimme asiantuntijoiden näkemyksiä Suomen energia­kehityksestä. Väitöstutkimusta teh­dessäni perehdyin tulevaisuuden­tutkimukseen Verkostoakatemiassa ja aloin kerätä aineistoa väitöskirjaani varten tästä näkökulmasta käsin. 

Väitöstutkimuksen valmistuessa Varhoa pyydettiin mukaan tekemään uutta, tulevaisuuden tutkimukseen liittyvää tutkimushakemusta Suomen Akatemialle. Hakemus meni läpi, ja hän pääsi mukaan hankkeeseen. Samoihin aikoihin perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi. Toista lasta odottaessaan Varho työskenteli Turun yliopistossa. 

Kymmenisen vuotta sitten Vilja Varho aloitti työt Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa, josta tuli sittemmin osa Luonnonvarakeskusta. Hän lähetti hakemuksensa kollegan vinkistä ja sai vakituisen paikan tutkijana. Osaaminen tulevaisuudentutkijana vaikutti keskeisesti valintaan.  

Vilja Varho on tehnyt lasten syntymästä lähtien lyhennettyä työaikaa. Hän tekee kuusituntista työpäivää. Tämä on helpottanut jaksamista sekä työn ja perheen yhteensovittamista. 

Töitä olisi aina enemmän tehtäväksi kuin niihin on aikaa. Projekteja on menossa aina enemmän kuin yksi. Varho varmistaa työajan riittävyyden kieltäytymällä tarvittaessa kiinnostavistakin tarjouksista. 

Jokin aika sitten Varholta kysyttiin, miksei hän hae vapaana olevaa professuuria. 

– En ole kunnianhimoinen urani vaan ympäristönsuojelun suhteen. 

Asiat etenevät pienin askelin 

Tulevaisuudentutkijan työ sisältää asiantuntijahaastattelujen ja kyselyjen tekemistä. Varho pyrkii tunnistamaan ihmisiä esimerkiksi kansalaisjärjestöistä ja yrityksistä, jotka tuntevat tutkimuksen kohteena olevaa asiaa ja katsovat sitä eri näkökulmista. Heidän näkemyksiään kysytään, kuunnellaan ja analysoidaan. Monesti näistä syntyy useita skenaarioita, joissa pohditaan, mikä kaikki voi olla mahdollista. Tärkeintä on avartaa ajattelua ja analysoida, miten näihin päämääriin päästään – tai miten niiden syntyä estetään. 

Tulevaisuuden tutkijalta on pakko kysyä, miltä ympäristön tulevaisuus näyttää. 

– Hyvältä ja huonolta. Emme ole lähelläkään 1,5 asteen ilmastotavoitetta. En ole kovin optimistinen, mutta välillä asiat nytkähtävät vauhdilla eteenpäin. Näin on käynyt esimerkiksi uusiutuvan energian kohdalla. Asenteet ovat muuttuneet monella taholla. 

Vilja Varho mietti joskus aikaisemmin, onko tutkijoiden papereiden pyörittämisellä ja artikkeleiden julkaisemisella mitään vaikutusta. Nykyisin hän iloitsee siitä, että esimerkiksi ruokapakkaaminen ja vapaaehtoinen hiilimarkkinointi ovat menneet eteenpäin. Toimijat ovat kiinnostuneita asioista ja tutkimus­tuloksia odotetaan. 

– On palkitsevaa ja motivoivaa päästä keskustelemaan asioista ja tökkimään kehitystä vähän parempaan suuntaan. 

Vilja Varho, 52

• Ylioppilaaksi 1991, Helsingin Ressun lukiosta.
• Maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi 2000, Helsingin yliopistosta, pääaineena ympäristönsuojelu. 
• Maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi 2007, Helsingin yliopistosta. Väitöstutkimus tuulivoiman tulevaisuudesta ja tuulivoimapolitiikasta. 
• Tulevaisuudentutkimuksen dosentiksi 2016, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus 
• Työpaikat: Ulkoministeriö. International Institute for Applied Systems Analysis (IIASA), Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Maa ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, nykyisin Luonnonvarakeskus.